Urjalassa oli viime vuonna Pirkanmaan neljänneksi korkein työttömyysaste. Meitä edellä olivat Valkeakoski, Tampere ja Akaa. Maakunnan alhaisin työttömyysprosentti oli Punkalaitumella 6,1 %, ja meillä se oli kaksinkertainen eli 12,8 %. Tiedot ilmenevät jo edesmenneen Pirkanmaan TE-keskuksen viime vuotta koskevasta kesimäärätaulukosta. Urjalan keskimääräiseksi työvoimaksi on saatu 2 493. Työttömiä oli 320 ja heistä miehiä kolmisenkymmentä enemmän kuin naisia. Nuoria alle 25-vuotiaita oli 46 ja yli viisikymppisiä 125. Pitkäaikaistyöttömiä oli 54. Työllisyystöissä oli 37, joista 11 kunnalla. Koulutuksessa oli 15.
Näiden lukusulkeisten jälkeen on syytä kiinnittää huomiota nuorten työttömyyteen. Siitä ovat kaikki huolissaan. Eniten minua kiusaa se, että aina lääkkeeksi tarjotaan koulutusta. Eilisessä Hesarissa joku epäilikin, että poliitikoilla ei taida olla oikein todellista tietoa nuorten tilanteesta. Aika usein lähdetään siitä olettamuksesta, että nuoret eivät olisi kiinnostuneita työnteosta. Tutkimukset puhuvat toista. Nuorisobarometrit kertovat, että peräti 90 prosenttia nuorista pitää työtä tärkeänä elämässään. Nuoret ovat valmiita ottamaan vastaan myös tilapäistä työtä työttömyyskorvauksen sijaan.
Nuoresta, joka on juuri valmistunut ammattiin, tuntuu kornilta, että ratkaisuksi tarjotaan taas koulutusta. Työtä he haluavat. Työtä ei vain ole tarjolla. Sitä ei pysty järjestämään eduskunta eikä hallitus. Työpaikat ovat yrityksissä ja tietenkin omalta osaltaan myös julkisella sektorilla kunnilla ja valtiolla. Nuori alle kaksikymppinen työnhakija voi saada työmarkkinatukea. Tuen määrän vaikuttavat kotona asuvilla vanhempien tulot. Valtiovalta hoidattaakin näiden nuorten ylläpidon vanhempien kukkarolla, sillä molempien vanhempien käydessä töissä, työmarkkinatuki jää pieneksi. Työttömyyskassan jäsenenä pitää olla vähintään kymmenen kuukautta ennen kuin on mahdollista saada ansiosidonnaista työttömyystukea. Usein nuorilla ensimmäiset työt ovat pätkätöitä, jolloin saattaa kestää pitkä aika, ennen kuin vaadittava kuukausimäärä saadaan kasaan. Ihmetellä täytyy myös sitä paperien määrää, mitä nuoren pitää täyttää saadakseen työmarkkinatukea. Toivottavasti kouluissa opastetaan nuoria työelämäkysymyksissä ja plankettien täytössä. Ikänsä byrokratian rattaissa toimineellakin on lomakkeiden kanssa paljon pähkäiltävää.
Toimialoittain tarkastellen työttömiä on eniten teollisuudessa. Siten tulevat järjestyksessä muualla luokittelematon työ, hallinto- ja toimistotyö, tieteellinen ja tekninen työ, palvelutyö, rakennus ja kaivosala, kaupallinen työ, terveydenhuolto ja sosiaalityö sekä maa- ja metsätaloustyö. Järjestys on vuoden ajan pysynyt samana. Valtakunnallisesti eniten avoimia työpaikkoja oli terveydenhuollossa ja sosiaalialoilla. Sitä seuraavat kaupan ja palvelualan työt. Urjalassa oli viime vuonna keskimääräin 17 avointa työpaikkaa.
Nuoret ysiluokkalaiset ja lukionsa päättävät tekevät kohta valintoja jatko-opinnoista. Yhteishaku on edessä. Ammattikoulussa valmistuu ammattiin keskimäärin kolmessa vuodessa. Sinä aikana voivat jonkin alan työllisyysnäkymät muuttua kohtalokkaasti. Tästä esimerkkinä on puunjalostusteollisuus. Se karsi rajusti työvoimaa ja tuotantolaitoksia. Epävarmoina aikoina kouluttautuminen kannattaa, mutta ei siitä ole juurikaan apua niille nuorille, jotka ovat hiljattain valmistuneet ammattiin ja haluaisivat päästä töihin. Tulevaisuudessakin pätee se, että ilman ammattia on vaikea saada töitä. Sanotaan, ettei työ tekemällä lopu. Ei lopukaan, mutta kiva olisi päästä nuorena edes alkuun ja saada vähän palkkakin eli omaa rahaa.
